Karhukopilla

Karhuissa on jotain todella kiehtovaa.Ovat nallen näköisiä mutta kunnioitusta herättäviä.
Nykyään olen eläintarhoja vastaan. Ainoastaan ymmärrän vangitsemisen jos se on ainoa keino suojella uhanalaisia eläimiä. Huvin vuoksi häkeissä pidettävät eläimet eivät saa elää lajille ominaisella tavalla.Siksi pidän ajatuksesta että minä olen kopissa ja eläin saa liikkua vapaasti.Kävin meidän poikien kanssa eka kerran Suomussalmella vuonna 2016. Viime vuonna tytär oli mukana. Tänä vuonna hän ei päässyt koska heille syntyi kesällä vauva.



Tänä vuonna suunnistimme matkalle elokuun toisella viikolla. Ensimmäisen päivän reitti kulki Turku - Lahti - Joensuu- Lieksa  yht. 653km. Yövyimme pienessä mökissä Lomakylä Timitraniemessä.Otin halvimman vaihtoehdon koska me vain nukuimme muutaman tunnin ja lähdimme taas.Maksoin mökistä 93 eur / 3hlö. Aamiainen oli 8 eur per henkilö ja sillä sai mahansa täyteen.Lomakylä sijaitsee Pielisen rannalla ja maisemat sen mukaiset.

Aamulla ei ollut kauhean paljon aikaa ihmetellä vaan edessä oli 306km ajamista. Lieksa - Nurmes-Kuhmo-Suomussalmi- Arolantie.
Suomussalmella oli vielä ehdittävä kauppaan ja syödäkin olisi kiva. Jotenkin itsekin muuttuu paljon rauhallisemmaksi kun pohjoisessa kellään ei ole kiire. Todella ystävällisiä ihmisiä joka puolella.No meillähän ei kaikki  mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan. Aikataulu petti koska halusin nähdä Hiljaisen kansan ja sinne olikin pitempi matka kuin uskoimme. Nopeasti takaisin Suomussalmelle ja ruokaostoksille.Sitten kävi pieni haaveri auton kanssa mikä johti siihen että me emme sitten menneet syömään.Pikkasen alkoi pojilla pinna kiristyä kun ruoka jäi väliin. Ymmärrän sen täysin ja syy oli mun. Minähän niitä turvepäitä oli pakko päästä katsomaan. No turha olla jälkiviisas. Edessä oli runsaat 60 kilometriä Arolan tilalle.
Kun tänne pääsee niin sielu ja mieli lepää. Helena ja Eero jotka tätä paikkaa pitävät ovat aivan mahtavia.Tekevät tätä koko sydämellään.Kun Helena kuuli että meiltä jäi syömiset väliin antoi hän meille ruokaa.Heillä on myös tilalla yöpymis mahdollisuus ja ruokailut tapahtuvat Eeron kotitalossa joka on noin 40m heidän kodista. Pihassa pyörii kissa ja aitauksessa on kaksi ihanaa koiraa.Heille tämä on elämäntapa ja menossa juuri sukupolvenvaihdos. Karhusafarilla on mahdollisuus osallistua joko iltaretkeen 15-21:00 tai yön yli retkeen 15.00 - 07.00. Me olemme tuon yön yli retkellä. Valitset kumman tahansa saat mukaasi eväät ja lämmintä teetä/kahvia. Kopeissa on kuiva vessa joten sekin hoidossa. Ja ei koppeihin ei tule hyttysiä. Sehän mua eka kerralla askarrutti. Kopissa on myös sänky että voi torkkua välillä.Niin mikäli malttaa.

Koppeja on 6. Me otamme aina koppi numero 4. Se on lähinnä ruokintapaikkaa.

Retki ei sovellu pienille lapsille koska tuolla kopissa pitää olla hiljaa. Saa puhua vain kuiskaamalla. Autot jätetään vajaan kilometrin päähän ja oppaan kanssa kävellään kopeille. Sillä matkalla ei saa puhua ollenkaan.Samaan aikaan kun saavumme kopeille tulee Eeron ja Helenan poika traktorilla tuomaan kalan perkuu jätteitä karhuille. Saman tien saapuu eka karhu paikalle. Onneksi eka kerrasta opittuna kamera on valmiina. Itse kopeissa on vanhat konttorintuolit missä istutaan ja kapea lasi mistä näkee tuon uskomattoman metsien kuninkaan ruokailemassa.Lasin alapuolella on kameralle tehty aukot mutta itse otan paljon kuvia myös lasin läpi.Varsinkin kotka on vaikea kuvata aukosta.Lähtee lentoon niin nopeasti etten pysty tähtäämään.Opas käy kerran illan aikana katsomassa että kaikki hyvin ja jutustelemassa hieman karhutarinoita. Niitä tarinoita voisin kuunnella vaikka kuinka kauan. Eero on tätä tehnyt niin kauan ja kohdannut vaikka mitä tilanteita.Tämä koppialue on noin 2km päästä Venäjän rajasta. Kun viikon päästä meidän vierailusta alkaa karhunmetsästys loppuu myös safarit tältä vuodelta. Eero laittaa radiot soittamaan Yle X ohjelmaa jotta karhut eivät enää tulisi alueelle. Riskinä on että  karhut kaadetaan luvatta. Yleensä karhut siirtyvät siinä vaiheessa Venäjän puolelle. Toivottavasti myös tällä kertaa.

Merikotka. Upea lintu jota pikkulennät pelkäävät. Huomaa hyvin koska kotka tulossa kuvioihin mukaan. Kaikki muut linnut lähtevät lentoon.




Tämä korvapuoli on noin 30 vuotias uros karhu. Olemme hänet nähneet joka vuosi.

















 Tämä on ehdottomasti mun lemppari. Jotenkin niin suloinen.
Ja tässä näkee kuinka vaikea aukosta on tähdätä kun herra päätti nousta koko pituuteen.
Tällä retkellä näimme 5 karhua joiden käyttäytymistä oli ihan mahtava seurata.Huomaa hyvin nopeasti kuka on pomo ja kuka välttää ketäkin. Kaikki haaskapaikat syödään ihan tyhjäksi ja viimeinen karhu käy näyttäytymässä kahden aikaan yöllä. Sitten metsä hiljenee muutamaksi tunniksi.Vuonna 2016 onnistuimme näkemään jopa kolme ahmaa. Olen aina kuvitellut ne pieniksi söpöiksi mutta ovat kaikkea muuta.



Näillähän kuola valuu ja kamalat kynnet. Ei mikään ihme että nämä luokitellaan petoeläimiksi.Sen verran tappavat poroja.Naaras painaa keskimäärin 10 kg ja uros jopa 28kg. Ahmahan liikkuu pääosin öisin ja hämärässä.Se voi ruokaa etsiessään liikkua jopa 20-40km. Pelottava otus.

Reissu on aika raskas juuri näiden pitkien ajomatkojen takia mutta on se sen arvoista.Kun kopissa istuu hiljaa ja seuraa metsän elämää on se jotain ihan käsittämättömän upeaa. Ainoa ääni tulee linnuista ja tuulesta. Karhut eivät juuri aiheuta ääntä.Ihan hetken yöllä on pimeää ja kun aamu valkenee saapuvat linnut.Seitsemältä Eero hakee meidät autolla pois. Tilalla odottaa puulämmitteinen sauna. On muuten aika ihanaa istua väsyneenä saunan lauteilla. Sillä aikaa Helena on tehnyt aivan mielettömän ihanan aamiaisen. Tarjolla on puuroa, itse tehtyä leipää, lettuja,marjoja omasta metsästä, salaattia, kananmunia,leikkeleitä, kahvia, teetä mehua jne.unohdin varmasti jotain. Aamiaisen jälkeen on jotenkin haikea olo hyvästellä tämä ihana pariskunta lupauksella tulla ensi vuonna uudestaan. Tämä yhteinen matka on meidän juttu. Arvostamme samoja asioita ja pojat jo tietävät mihin pitää pysähtyä kuvaamaan tai vain ihastelemaan maisemia.Jos jotain täältä pitäisi ottaa mukaan omaan elämään on se tuo kiirettömyys. Välimatkat täällä ovat eri käsitteellä kuin meillä kotona. Heidän lapsenlapsilla on kouluun matkaa 70 km aamuin illoin. Itse hermostuu kun kaupunkibussi ei tule aikataulun mukaan ja mukamas on niin kiire. Ärsyyntymiskynnys on todella matala ja kaupunkiin matkaa 8 km. 

Mikäli kaipaat taukoa kiireiseen elämään suosittelen varaamaan reissun Suomussalmelle ja Arolan tilalle. TÄSTÄ pääset heidän kotisivuille mistä saat lisätietoa.
Meidän matka jatkui tästä kohti Kalajokea.

                                          kiitos kun piipahdit!
                                                  //Lena






No comments

Kaunis kiitos sinulle joka kommentoit bloggaustani.