Merimies- tästä se kaikki alkoi

Vuosi oli 1979 ja ihmettelin mitä alkaisin isona tekemään. Takana oli kosmetologikoulu ja  olin kokeillut työtä hoitolassa. Hyvin pian huomasin että se ei ole mun juttu.Siirryin tilapäisesti vanhainkodin sairasosastolle töihin. Ilman minkään valtakunnan koulutusta sille alalle. Sen jälkeen arvostan hoitotyötä valtavasti. Miten raskasta työ on niin fyysisesti kuin henkisesti. Säälin vanhuksia joita kukaan ei käynyt katsomassa. Osa oli ollut vuodeosastolla vuosikausia.Muistan vielä selvästi kun jäin valvomaan osastoa yöksi. Pelkäsin niin että joku nukkuu pois mun työvuoron aikana ja muistan vielä ne ohjeet mitä tehdä. En ollut koskaan kohdannut kuolemaa niin läheltä ja se pelotti.Tulihan se tilanne eteen mutta onneksi juuri vuoron vaihtuessa. En tiedä mitä olisin tehnyt jos olisin ollut yksin. Asuin Taalintehtaalla ja osa suvusta oli jo merillä töihin. Joten siitä se idea lähti ja hankin kaikki tarvittavat paperit ja niin lähti hakemus punaisille laivoille. Silloin Viking Line Abp koostui kolmesta varustamosta. Sally, Slite ja SF -line. Koska veljeni oli jo punaisilla laivoilla seurasin hänen esimerkkiä ja hain töitä Sally varustamosta. Hain laivalle kosmetiikkaosastolle töihin mutta siihen en suoraan päässyt. 08.07.1980 aloitin meriurani MS Viking Sallylla. Alus liikennöi Turku - Tukholma reitillä.


Aloitin aluksen hotellipuolella siivoojana. Veljeni vaimo vei mut Turun terminaaliin ja voi taivas kun mua jännitti. Olinhan siihen mennessä matkustanut muutamia kertoja Ruotsiin vanhempieni tai isosiskon kanssa. Muistan sellaiset laivat kuin Marella, Kapella, Turella ja Viking 5(veljeni ja hänen vaimonsa olivat molemmat työskennelleet tuolla aluksella).Myöhemmin veljeni siirtyi Viking Sagalle ja vaimo jäi kotiin hoitamaan kahta lasta.

Olen aina ollut kova keräilijä. Tässä eka nimikylttini ja laatikosta löytyy vielä myöskin hytin avain.

Muistan vieläkin ajatukseni kun kävelin terminaalista laivaan. Sally oli niin hieno ja iso laiva.Laivan emäntä oli mua vastassa ja muistan kysymyksen mikä edelleen hymyilyttää. Tuletko kansisiivoojaksi. Mä kiljahdin että en. Mä haluan siivota sisällä.No selvishän se että kansisiivooja siivoaa sisällä yleisiä tiloja ei ulkokansia. Työvaatteiksi meille annettiin lähinnä karjakkomekkoa muistuttava asu. Sellainen punaruudullinen takkimekko missä oli vyö. Näytti ihan lypsymekolta ja mä olin 20 vuotias. En suostunut pukemaan sitä päälleni vaan huitelin omissa lappuhaalareissani. Tänä päivänä se ei olisi missään nimessä sallittua vaan kaikki käyttävät heille osoitettuja työvaatteita.Onneksi meillä oli ihan tajuttoman hyvä tiimi ja osa oli vanhoja skönareitä jotka opetti monessakin asiassa tällaista sinisilmäistä saariston tyttöä. Muistelen usein lämmöllä näitä samassa sopassa olevia kamuja. Okki,Eija, Benita, Helmi, Sirkka, Hilkka ja moni muu.Osasta tuli elinikäisiä ystäviä. Vaikka ei useasti nähdä niin onneksi on Facebook ja tavattaessa juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi tavattessa jäi.
Siihen aikaan kaikki hyttärit ja kansisiivoojat oli naisia. Tänä päivänä hotelliosastolla on myös miehiä molemmissa ammattikunnassa.Tuolloin ei hyteissä ollut paksuja peittoja ja pussilakanoita. Silloin oli sellaisia omituisen ruskeita huopia ja tavallinen lakana. Silloin opin tekemään merimiespedin koska se oli ainoa malli mikä 1980 oli hyväksyttävää. Aika nopeasti musta tuli hyvä petaaja. Siinä ei monta minuuttia mennyt kun peti oli kauniisti pedattu. Tänä päivänä siihen taitaisi mennä useampi minuutti.Hyttien oviin oli metalliavaimet jotka roikkuivat hytin seinällä. Jokaiselle matkustajalle avattiin ovet. Olimme käytävän päässä vastaanotossa. Kaikki hyttiemännät myöskin asuivat samalla käytävällä kuin matkustajat.Ensimmäinen hytti käytävällä oli siivoojien. Ihan normaalia silloin ei toki enää tänä päivänä olisi suotavaa. Silloin myös hytin ikkunan eli venttiilin sai auki. Oli ihan mahtavaa saada hyttiin raikasta meri ilmaa. Tänä päivänä luulisin että on turvallisuussyistä  kiellettyä.Laivan luovutus oli 29.6.1980 ja aloitti liikennöinnin 5.7.1980 eli tulin töihin kolme päivää liikennöinnin aloittamisesta. Olin todella sinisilmäinen saaristolaistyttö mutta aika nopeasti opin näkemään merimieselämän monet puolet. Eka viikon jälkeen päätin että en varmasti mene takaisin sinne. Taisin nukkua kaksi vuorokautta välillä vain syöden. Silloin ei tunnettu työaikalakeja eikä lepotaukoja. Töitä tehtiin kunnes kaikki oli hoidettu. Yöllä ei montaa tuntia saanut nukkua ja taas kaikki alkoi alusta.Mutta vapaaviikon aikana muuttui mieli ja palasin kuitenkin takaisin. Sillä tiellä edelleen olen. Reilut 38 vuotta takana.Paljon on vettä virrannut ja paljon olen kokenut mutta päivääkään en ole katunut ammatinvalintaani. Työnantajani on hyvä.Pitää huolta omistaan. Varustamoja on mennyt konkurssiin( Slite & Sally), laivoja on myyty mutta töitä on aina riittänyt.On täysin omasta asenteesta kiinni miten tämän elämän haluat täällä taapertaa.Ihmisen elämä on liian lyhyt ja jos olet tyytymätön elämääsi/työhön tee uusia valintoja. Minä en ainakaan halua istua vanhainkodin keinutuolissa harmittelemassa miksi en tehnyt toisin. Raha ei ole se mikä saa aina ratkaista. Tietysti sillä on iso merkitys selviytymisessä tänä päivänä. Jos et pysty tai ei ole mahdollisuutta vaihtaa työpaikkaa missä et viihdy niin tee siitä niin hyvä kuin pystyt.Älä omalla asenteellasi myrkytä muiden mieltä.Minä olen viihtynyt aina. Olen siinä onnellisessa asemassa että mulle on suotu mahdollisuus kokeilla eri töitä. Olen ollut siis hyttisiivooja(Viking Sally) kosmetiikkamyyjä ( Sally,Sally Albatros,Cinderella,Amorella,Isabella),HK siivooja The Viking (Englannin kanaaliliikenteessä), apulaispurseri Viking Amorella( muutaman kuukauden sijaisuus), siivouspäällikkö ( Amorella & Isabella), Viking Grace rakennusprojekti jolloin olin Turun telakalla töissä vastuualueena hotelliosasto (sisäänostot, rakennusvalvonta, henkilökunnan rekry ym.), Hotellipäällikkö Viking Grace 2013 - syksy 2017. Sen jälkeen jatkanut meriuraani Viking Grace intendenttinä(sijaisena vakituisen intendentin siirtyessä uuden laivan projektiin).Jokainen näistä viroista on muokannut musta sellaisen minkälainen olen tänä päivänä. Kiitollinen jokaisesta seilatusta matkasta ja päivästä.Niinkuin totesin päivääkään en vaihtaisi pois vaikka aina ei ole ollut helppoa ja pelkkää auringonpaistetta. Sellaista työpaikkaa ei olekaan. Olin -90  luvulla muutaman vuoden maissa kolmosten ollessa pieniä ja koska heidän isänsäkin on merimies. Silloin mulla oli oma käsityöliike saaristossa. Tein tilaus neuleita mutta huomasin muutaman vuoden kuluttua että käsityöläistä ei tässä maassa arvosteta. En halunnut että lapsilla on äiti mikä kutoo kaistapäisenä päivät ja yöt. Laitoin lapun luukulle 1998. 1999 otin yhteyttä varustamoon ja kyselin josko löytyisi vikonlopputöitä. Olisin päässyt seuraavana päivänä jo seilaamaan mutta niin nopeasti en päässyt. Tietyt paperit piti saada kuntoon. Eikä mennyt kauankaan niin sain uudestaan vakituisen viran ja se oli Amorellan kosmetiikkaosastolle.



Viking Sally kosmetiikkaosasto juhannuksena 1982.Kampauksesta päätellen päiväunet on nukuttu papiljotit päässä. Naurakaa vaan muuta se oli se juttu -80 luvulla.


Kesällä -83 Turun satamassa


Kesä - 82. Silloin osastot siivosivat ihan itse. Niin miehet kuin naisetkin.

Eija ja minä. Hyttikaverukset ja ikuisesti ystävät. Eijasta tuli myös meidän pojan kummitäti.Hänelle niin monesta asiasta kiitollinen.

 Ilmeisesti vietetään joulujuhlia ja vuosi on 1981.
Kuvat Viking Sallyn komentosillalta kesällä -87





Vuonna 1986 tein myös yhden pätkän töitä Viking Linen aluksella joka seilasi Englannin kanaalissa välillä Ramsgate - Dunkerque.Piti mennä sinne messiin töihin mutta päädyin henkilökunnan hyttejä siivoamaan. Pyysin sisäisen siirron koska olin niin kyllästynyt kosmetiikan myyntiin.Olin ihan varma että seuraava joka tulee pyytämään huulipunaa joka sopii hänelle niin tungen sen puikon kurkusta alas( kuvainnollisesti). Mutta tuon kanaalikeikan jälkeen rakastin kosmetiikan myymistä ja suomalaista ruokaa. Minä joka olen hieman ennakkoluuloinen ruoan suhteen koin kauhunhetkiä.Mulle kun ei uppoa lampaanaivot, jonkun sonnin kivekset oli ne miten hyvin kuorrutettu tai paistettu käärme.Voi olla että ne on maukkaita ruokia mutta jätän kuitenkin väliin. Ne viikot olivat hyvin opettavaisia.Ensinnäkin ranskalaisten tapa poskisuudelmiin alkoi jo heti kaijalla. Kesti tovin päästä laivaan.Sitä oli myös kiva seurata aamukahvilla messissä. Ei ihan iske murahteliviin suomalaisiin. Mehän olemme hieman ei niin puheliaita ainakaan heti aamusta. Eka kaksi viikkoa olin merisairas.Laiva rullasi ihan kunnolla. Olo oli kuin olisin ollut pesukoneessa. Minä joka en ihan helposti tule huonovointiseksi. Saadakseen poistua laivasta Englannin puolella piti saada kipparilta lupalappu. Ranskan puolella ei ollut niin tarkkaa.Eikä siellä ollut niin tarkkaa paljonko kuski joi illallisella viiniä.(siis paikalliset).Ranskassa lomssin Pierre Gardinin muotiliikkeeseen kumpparit jalassa. Halusin ostaa nahkalaukun. Myyjät katsoivat mua kuin olisin tippunut avaruudesta. Toistelivat vain kuinka kallis se laukku on. Varmaan olikin mutta asiakasta ei pidä arvostella ulkoisen olemuksen takia.Ostin laukun ja lomssin ulos liikkeestä.
The Viking telakalla





 1.11.1989 siirryin MS Viking Cinderellalle kosmetiikkamyyjäksi.
Alla kuvia kun laitamme kuntoon laivaa Turun telakalla.Tässä myymälä kannella 7.


Rainbow club kansilla 8-10
Kannella 8 oli Gates to Heaven bar, Venus bar ja Aquarius bar.
Kannella 9 Amor bar
Kannella 10 Angel's Kiss bar


Cinderellan brygalla eli komentosillalla.

Mulla on todella paljon kuvia koko meriuran ajalta mutta niissä on myöskin työkavereita. En halua julkaista kuvia ilman että ovat niistä tietoisia joten ne kuvat jää nyt tuonne valokuvakansioon. Viking Cinderellalta jäin äitiyslomalle 1990. Meille syntyi kolmoset syyskuussa 1990. Sebastian, Christian ja Jennifer. Maailman upein asia. Hoitovapaan jälkeen tein viikonloppu keikkoja Cintussa lasten isän ollessa vapailla. Teimme myöskin jossain vaiheessa niin että ajoimme vastavahtia. Eli vaihdoimme avaimia  satamassa. Tapasimme ainoastaan lomien aikaan. Teimme sitä kaksi vuotta ja sitten riitti. Minä sanoin itseni irti. Se ei ole tuntunut oikealta olla aina erossa. Moni sitä joutuu pakostakin tekemään kun ei ole vaihtoehtoja. Pakko oli keksiä muita töitä ja tällöin aloin tekemään neuleita.
Paljon on maailma muuttunut sitten vuodesta 1980. Muuttunut on myös tapa tehdä töitä. Mutta se mikä ei ole muuttunut on rento ja huumorilla höystetty työyhteisö. Pärjätäksesi merillä pitää olla äärettömän sosiaalinen koska olemme yhdessä 24/7. Joissain laivoissa asutaan vielä kahden hengen hytissä. Sä hyväksyt sen että kiipeät aikuisiässä kerrossänkyyn nukkumaan tai jos hyvin käyt työskentelet laivassa missä on yhden hengen hytit.Ruokaa on tarjolla 24/7, puhdas hytti odottaa kun tulet töihin, työvaatteet tulee puhtaana hyttisi ovelle, palkka kilahtaa kerran kuukaudessa tilille,terveydenhuolto ensiluokkaista, henkilökunnan edut erinomaiset. Työskentelemme 1-1 systeemillä. Eli 1 töissä ja vastaava määrä kotona. Turun linjalla suurin osa miehistöstä ajaa viikko töissä ja viikko vapaalla. Osa voi ajaa 9-9. Esimiehet ajavat 10-10. Miehistön viikottainen tuntimäärä on 73.5 tuntia. Omasta mielestäni kaikki on kohdallaan ja asiat ovat valtavan hyvin. Kiitollinen niin monesta asiasta. Rikkaus olla paikassa töissä missä mikään päivä ei ole toistensa kaltainen. Parhaimpana aikana laivalla on 2500 matkustajaa ja monta kansalaisuutta. Viihdetarjonta Suomen parhainta. Mikäs siellä ihmisen on olla. Mahtavat työkaverit ja upea alus. Tänään lähden jälleen aalloille.



                                                     //Lena

No comments

Kaunis kiitos sinulle joka kommentoit bloggaustani.